Juno Dawsonin kirja Ihmemaa on aivan yhtä kyvä kuin osasinkin olettaa, kun olin jo aiemmin lukenut Mallikappale-kirjan. Rakastin jokaista sivua kirjassa, vaikka se käsitteleekin rankkoja aiheita ja herättää välillä myös negatiivisia tunteita. Erityisesti pidin kirjan hyvin realistisesta kerrontatavasta ja mielenterveysongelmien avoimesta käsittelystä.
Kirjan päähenkilö Alice Dodgson on elänyt elämäänsä pienissä piireissä ja suurimmaksi osaksi kotonaan, kunnes hänen ystävänsä Bunny katoaa. Alice lähtee etsimään Bunnya, jolloin hän päätyy eliittinuorten uskomattomiin bileisiin, joissa huumeita eikä juomia säästellä. Alice on bileissä yksin, jopa ilman lääkkeitään, eikä hän tosiaankaan ole tervetullut karkeloihin. Voiko hän kuitenkin löytää Bunnyn juhlista?
Alice kamppailee elämässään useiden hankalien asioiden kanssa: hänellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö, itsetuhoisuutta ja ahdistusta omasta kehostaan. Kirjassa transtytön ajatusmaailmaa kuvataan realistisesti, ja se voi auttaa asiaa ymmärtämättömiä tajuamaan, mistä transsukupuolisuudessa oikein on kyse.
Kirja avaa silmiä sille, kuinka paljon valtaa raha voi ihmiselle tuoda, ja kuinka rikkaudet voivat vääristää ihmisen ajatusmaailman. Kirjan rikkaiden nuorten ajatusmaailma sai minut kohottamaan kulmiani epäuskoisena, kun jopa murhasta puhuttiin pienenä pahana, joka lakaistaan vallan avulla maton alle.
Erityisesti kirjassa pidin takaumista, joissa kerrottiin Alicen menneisyyden tärkeistä tapahtumista. Ne auttoivat avaamaan juonta ja Alicen tarkoitusperiä ja tunteita. Kirjan kirjoitustyyli on nuorekas ja kieli on monipuolista, jolloin kirjaa voi ahmia tuntitolkulla yhteen putkeen.
Ihmemaa on hyvin viihdyttävä kirja, ja se pääseekin lempikirjojeni pitkän listan perään. Suosittelen sitä luettavaksi jokaiselle nuorelle, sillä kirja on mahtava lukukokemus.
- Kevättuuli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti