Juno Dawson: Ihmemaa. Suomentanut Aura Nurmi

 Juno Dawsonin kirja Ihmemaa on aivan yhtä kyvä kuin osasinkin olettaa, kun olin jo aiemmin lukenut Mallikappale-kirjan. Rakastin jokaista sivua kirjassa, vaikka se käsitteleekin rankkoja aiheita ja herättää välillä myös negatiivisia tunteita. Erityisesti pidin kirjan hyvin realistisesta kerrontatavasta ja mielenterveysongelmien avoimesta käsittelystä. 

Kirjan päähenkilö Alice Dodgson on elänyt elämäänsä pienissä piireissä ja suurimmaksi osaksi kotonaan, kunnes hänen ystävänsä Bunny katoaa. Alice lähtee etsimään Bunnya, jolloin hän päätyy eliittinuorten uskomattomiin bileisiin, joissa huumeita eikä juomia säästellä. Alice on bileissä yksin, jopa ilman lääkkeitään, eikä hän tosiaankaan ole tervetullut karkeloihin. Voiko hän kuitenkin löytää Bunnyn juhlista? 

Alice kamppailee elämässään useiden hankalien asioiden kanssa: hänellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö, itsetuhoisuutta ja ahdistusta omasta kehostaan. Kirjassa transtytön ajatusmaailmaa kuvataan realistisesti, ja se voi auttaa asiaa ymmärtämättömiä tajuamaan, mistä transsukupuolisuudessa oikein on kyse. 

Kirja avaa silmiä sille, kuinka paljon valtaa raha voi ihmiselle tuoda, ja kuinka rikkaudet voivat vääristää ihmisen ajatusmaailman. Kirjan rikkaiden nuorten ajatusmaailma sai minut kohottamaan kulmiani epäuskoisena, kun jopa murhasta puhuttiin pienenä pahana, joka lakaistaan vallan avulla maton alle. 

Erityisesti kirjassa pidin takaumista, joissa kerrottiin Alicen menneisyyden tärkeistä tapahtumista. Ne auttoivat avaamaan juonta ja Alicen tarkoitusperiä ja tunteita. Kirjan kirjoitustyyli on nuorekas ja kieli on monipuolista, jolloin kirjaa voi ahmia tuntitolkulla yhteen putkeen. 

Ihmemaa on hyvin viihdyttävä kirja, ja se pääseekin lempikirjojeni pitkän listan perään. Suosittelen sitä luettavaksi jokaiselle nuorelle, sillä kirja on mahtava lukukokemus. 

- Kevättuuli

Elena Mady: Varjelija

 

Jännittävä, mukaansatempaava, sydäntä lämmittävä. Näillä sanoilla kuvailisin Elena Madyn kirjaa Varjelija. Sen tarina tempaa mukaansa, kun vaara uhkaa päähenkilöä, vaihdokas Alex Winteriä. Outojen sattumien ja vaarallisten tilanteiden vastapainona tarinassa on myös paljon kaunista rakkautta. 

Varjelija on The Body Jumper -trilogian kolmas ja viimeinen osa, jossa Alex yrittää saada kiinni menneisyytensä ja entisen elämänsä. Siis sen, jota hän eli jonain toisena. Alex ei nimittäin oikeasti ole Alex - hän on joskus ollut Lilia-niminen tyttö ja sitten kuollut, minkä jälkeen hän päätyi nykyiseen kehoonsa. Unissaan hän kuitenkin muistaa osia menneisyydestään ja on nyt lähtenyt Lontooseen löytääkseen muistojensa henkilön. 

Alexin uusi elämä ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista kuin voisi toivoa. Hänellä on perässään murhaaja, joka haluaa päästää Alexin päiviltä. Onnistuuko hän siinä, vai onnistuuko Alex pääsemään häneltä karkuun ja elämään onnellista elämää? 

Mielestäni kirjan juoni on viihdyttävä, eikä tylsiä kohtia ole lähes ollenkaan. Myös kirjassa esiintyvät henkilöt ovat kiinnostavia ja heillä on erottuvat persoonat. Kirjan kielikuvat ovat mahtavia ja ne tekevät tekstistä hauskan lukea. Kirjassa pidin etenkin murhaajan näkökulmasta kirjoitetuista tekstinpätkistä. 

Trilogian aiempia osia lukiessani en ole pitänyt päähenkilön tekemistä päätöksistä, minkä takia olin hieman skeptinen tämän kirjan suhteen. Päätin kuitenkin heittää omat olettamukseni taka-alalle ja vain nauttia kirjasta, jolla varmasti on paljon tarjottavaa. Kirjaa lukiessani huomasin myös, että välillä päähenkilön ajatuksien pitkä ja nopeatempoinen kuvaus teki tekstistä hieman raskaamman lukea. Ylipäänsä kuvailisin kirjaa kuitenkin mukavaksi, kiinnostavaksi luettavaksi. 

Kirja opetti minulle, kuinka joka asiassa on todella mahdollista ajatella positiivisesti, ja kuinka itselle on oltava armollinen ja puhuttava kuin henkilölle, jota rakastaa. 

Lempilainaukseni kirjasta, sivulta 196: "Kukaan ei ole näkyvissä. Ketään ei voi nähdä silmillä. Siihen tarvitaan sydän ja kuuntelemista." 

- Kevättuuli